Ikuinen kesä, keskellä talvea
”Jos olisin kesäsää, olisin yhtäkkiä mustapuhuvaksi menevä taivas, joka ropistaa raikkaan kesäsateen pahaa aavistamattomien niskaan.” Näin kerroin suhteesta nimeeni Helsingin Sanomien jutussa ”8 x Suvi” vuodelta 2009.
Artikkeli löytyi kansiosta, johon isäni ja tätini olivat keränneet lehtijuttuja minusta. Yhteen aikaan niitä kerääntyi aika tavalla! Olin mukana monissa nousevissa kulttuuri- ja taidemuodoissa kuten yhteisötaide ja burleski. Ehkä ne olivat juurikin noita mainittuja iloisen ravisuttavia kesäsateita!
TOP 3 mukana myllerryksissä
Suuret muutokset tulevat toisinaan yllättäen, toisinaan taas matkaa kohti vääjäämätöntä tehdään pitkään. Muutosten ja menetysten keskellä olen miettinyt, mikä on pysyvää ja kulkee mukana myllerryksissä. Valikoin nämä TOP3-listalleni - millainen sinun listasta tulisi?
1. Kesä talven keskellä
Olen onnekas, että koen minulle annetun nimen olevan prikulleen oikea. Yhdistettynä syntymääni ensimmäisen talvikuukauden ensimmäisenä päivänä, kesäinen Suvi tuo riemukasta ristiriitaa. Rakastan talven kylmyyttä, lumen tuomaa hiljaisuutta, pehmeää pimeyttä ja pakkaskirkasta tähtitaivasta. Toisaalta en voisi kuvitella elämää ilman värien yltäkylläisyyttä, puutarhan kukkaloistoa ja elämää ulkosalla!
2. Olla kotona
Kävin eilen ensi kertaa vanhempieni poismenon jälkeen Raumalla, vailla kuolemaan liittyviä velvollisuuksia. Lähdin sinne jännin mielin, kaikki on tuttua ja silti ihan toisin. Mutta mitä vanhemmaksi elän, sitä vahvemmin koen, että olen aina ja ikuisesti sydämeltäni raumalainen. En osaa ajatella parempaa elämänohjetta kuin Rauman tunnuslause ”Ol niingon gotonas”. Omassa mielessäni se laajentuu koskemaan kaikkea elämässä: mitä on olla kotonaan erilaisissa tiloissa ja tilanteissa, omissa ajatuksissa, kehossa, ihmisten ilmoilla.
3. Konstit on monet
Mielikuvitus, kekseliäisyys ja luovat ratkaisut ovat olleet minulle elämän mittaisia matkakumppaneita. Monesti, kun jotain ei ole ollut valmiina tarjolla, olen keksinyt keinot itse. Lapsena rakensin ponin jakkaroista ja tyynyistä. Kun kaivo sanoi sopimuksen irti, keräsin sateesta tiski- ja tukanpesuvedet. Olen järjestänyt juhlia, joissa viihtyisin itsekin pikkutunneille saakka. En jää tuleen makaamaan – ja ehkä juuri siksi luotan siihen, että pärjään kaikenlaisissa kiipeleissä. Ajattelen, että luovuus ei ole vain taito, vaan elämänasenne.